SIONISTISEN LIIKKEEN KÄÄNNEKOHDISTA
1700-luvun vallankumouksen kuohuvien vuosien jälkeen Ranskaa on perinteisesti pidetty suvaitsevaisuuden ja vapaan ajattelun vahvana linnakkeena. Tosin senkin mainetta ovat horjuttaneet mm. siirtomaavallan ajat ja yksittäiset kansalaisvapauksien loukkaukset.
Viime vuosina näitä vapaamielisyyden rajoja ovat vahvasti koetelleet ääri-islamistien väkivaltaiset iskut Ranskan maaperällä. Juutalaisille Ranska on ollut melko turvallinen paikka asua toisen maailmansodan holokaustin jälkeen, mutta tuoreet hyökkäykset ovat selvästi olleet myös antisemiittisiä. Tämän uuden juutalaisvastaisen aallon vuoksi tuhannet Ranskan juutalaiset ovat muuttaneet Israeliin.
Kun tarkastellaan historiaa, ranskanjuutalaisen kapteeni Alfred Dreyfussin sotilasoikeudenkäynti vuonna 1895 oli käännekohta Euroopan juutalaisille. Dreyfuss tuomittiin syyttömästi yli vuosikymmeneksi pelätyn Pirunsaaren vankeuteen. Oikeudenistunto vaikutti lähtemättömästi Itävallan juutalaiseen lehtimieheen Theodor Herzliin. Hän vakuuttui siitä, että juutalaiset saavat oikeudenmukaisen kohtelun vain omassa valtiossaan.
Sionismista tuli vahva poliittinen liike 1800-luvun lopussa. Nykyisen Israelin ideologinen lähtökohta oli ensimmäisessä kansainvälisessä sionistikonferenssissa, joka pidettiin elokuussa 1897 Sveitsin Baselissa. Liikkeen isähahmo Herzl varoitti suuresta katastrofista, jos juutalaiset eivät saa omaa valtiota. Uhkakuva toteutui, kun natsi-Saksan keskitysleireissä tuhottiin yli kuusi miljoonaa juutalaista.
Juutalaisen kansan keskuudessa on elänyt vuosisatoja kaipuu Siioniin. Se tarkoittaa paluuta raamatulliseen Israeliin sekä kansalliseen ja hengelliseen pääkaupunkiin, Jerusalemiin.
Lähes kahden vuosituhannen ajan juutalaisen kansan enemmistö on elänyt hajallaan yli sadassa eri maassa. Kansalliset ja hengelliset siteet ovat kuitenkin yhdistäneet juutalaisia esi-isiensä kotimaahan, josta juutalaisasutus ei ole yli 3000 vuoteen koskaan täysin hävinnyt.
Juutalaisvastaisuus, antisemitismi oli jo 1800-luvun puolivälistä vauhdittamassa sionismin syntyä. Ensimmäiset sionistit olivat valmiit perustamaan juutalaisen valtion oikeastaan mihin tahansa, missä kansankoti saisi kansainvälisen tunnustuksen. Suunnitelmissa oli muun muassa Uganda.
Juutalaiset muistavat katkerina myös kirkon antisemitismin, jonka juuret ulottuvat ensimmäisiin vuosisatoihin. Silloin alettiin puhua juutalaisista "Jumalan murhaajina". Katolinen kirkko poisti tällaiset syytökset oppilausumistaan vasta 1960-luvulla.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1917 otettiin ensimmäinen merkittävä askel kohti Israelin valtiota. Iso-Britannian ulkoministeri David Balfour antoi julistuksen, jossa brittihallitus sitoutui tukemaan juutalaisvaltion perustamista silloiseen Palestiinaan.
Lähi-idän arabit ovat vastustaneet ponnekkaasti sionismia. Heille juutalaisvaltio on merkinnyt suurta uhkaa. Tämä aatteellinen ja fyysinen taistelu jatkuu yhä.
Isänmaalliset juutalaiset käyttävät tänäkin päivänä arabien asuttamasta ja osin hallitsemasta Länsirannan alueesta raamatullista nimitystä Juudea ja Samaria.
Arabit ovat palestiinalaiskysymyksen vuoksi syyttäneet sionismia toisen maailmansodan jälkeen rasistiseksi. Heidän aloitteestaan Yhdistyneet Kansakunnat julisti sionismin rotusyrjinnän välineeksi vuonna 1975. Israelin katsottiin sortavan palestiinalaisarabeja. Sionismin tuominnut YK:n lausuma peruttiin 1990-luvun alussa, kun Lähi-idän rauhanprosessi alkoi.
Kun neuvottelut ovat pysähtyneet, niin juutalaisvastaisuus eri muodoissaan on voimistunut eri puolilla maailmaa.
Kristityssä maailmassa on niin sanottuja kristittyjä sionisteja. Heidän lähtökohtansa on Raamatussa, vaikka usein ryhmän lausunnot tulkitaan myös poliittisiksi kannanotoiksi Israelin puolesta.
Kristillisen sionismin yksi perussanomista on Jeremian kirjan luvussa 31. Siellä on kehotus kansoille kuulla Jumalaa, joka kokoaa Israelin kansan hajaannuksesta. Monet tämän ryhmän kannattajista ovat käytännön toimin edesauttaneet juutalaisia palaamaan maahansa, Israeliin. Usein heitä syytetään myös uudesta opista.
Kristityt sionistit puolustautuvat sanomalla, ettei kristillinen sionismi ole mikään erillinen organisaatio. Sitä on ollut niin kauan kuin juutalaista poliittista sionismia. Balfour näki aikoinaan, että julistusta Israelin kansalliskodista ei anneta Englannin etujen vuoksi, vaan se on Jumalan suunnitelma juutalaisten kohdalla. Tämän päivän kristityillä sionisteilla on helpompi osa kuin aiempien vuosisatojen edeltäjillään. Nyt on mahdollista nähdä esimerkiksi juutalaisten maahanmuutossa Israeliin, miten Jumalan profetiat toteutuvat.
HEIKKI KANGAS, Israel
RADIO DEIn viikkoraportti to 27.6.2019
IRANIN YDINOHJELMA KATKOLLA
Iran ei enää noudata kansainvälistä ydinsopimusta, jonka tarkoituksena on estää maata kehittämästä ydinaseita. Äskettäin myös puolueettomana pidetty kansainvälinen atomienergiajärjestö, IAEA totesi huolestuneena, että Iran kykenee valmistamaan alle vuodessa ydinaseen. Kansainvälisesti onkin kyseenalaistettu, onko Iran itse asiassa koskaan luopunut aseeseen tähtäävän ydinohjelmansa kehittämisestä, vaikka se solmi länsimaitten ja Venäjän kanssa rajoitussopimuksen.
Yhdysvallat jättäytyi pois sopimuksesta reilu vuosi sitten ja palautti talouspakotteet, jotka ovat koetelleet Iranin taloutta. Nyt Iran vaatii sopimuksessa vielä mukana olevilta mailta sen öljy- ja pankkisektoria helpottavia päätöksiä heinäkuun aikana.
Iran sanoo ydinohjelmansa olevan rauhanomainen, mutta kansainvälinen yhteisö ei ole tätä uskonut.
Iran ja kuusi suurvaltaa eli Yhdysvallat, Britannia, Kiina, Ranska, Saksa ja Venäjä pääsivät sopimukseen Iranin ydinohjelman rajoittamisesta vuonna 2015. Iran sitoutui rajoittamaan uraanin rikastamista vastineeksi pakotteiden purkamisesta. Sanktiot olivat vaikeuttaneet Iranin taloustilannetta vuosikausia.
Presidentti Donald Trump veti Yhdysvallat pois sopimuksesta ja palautti asteittain Iranin vastaiset pakotteet. Sopimuksesta vetäytyminen oli yksi Trumpin vaalilupauksista. Sitoumuksen muut osapuolet vastustivat Yhdysvaltojen vetäytymistä.
Iranin presidentti Hassan Rouhani on useaan kertaan vakuuttanut, että Iran lisää uraanin rikastusastetta ja raskasvesivarastojaan. Raskasta vettä eli raskaan vedyn ja hapen yhdistettä käytetään ydinreaktoreissa. Sitä ei Iran ei kertonut, kuinka vahvaksi se aikoisi uraania rikastaa.
Ydinsopimuksen ja pakotteiden purkamisen jälkeen Iranin talous lähti vahvaan kasvuun vuonna 2016, erityisesti öljyn ja kaasun viennin elpyessä. Tavallisten iranilaisten elämää uudet pakotteet ovat kurjistaneet muun muassa kulutustavaroitten ja ruoan hintojen nousun vuoksi.
Eurooppalaiset osapuolet haluavat pysyä Iran -sopimuksessa, mutta nekin ovat varoittaneet Irania mahdollisista lisäpakotteista, jos maa ei pidä kiinni sitoumuksistaan. Venäjä syyttää Yhdysvaltoja Iranin provosoimisesta. Kiina puolestaan vaatii sopimuksen jatkamista ja osapuolia pysymään rauhallisina.
Israelin poliittiselle johdolle on selvää, ettei se aio sallia Iranin kehittää ydinaseita.
Jännite on lisääntynyt Persianlahdella, johon Yhdysvallat siirsi lentotukialuksensa. Iranin armeija on aiemmin uhannut sulkea Persianlahdelle johtavan Hormuzin salmen, jota pitkin kulkee valtaosa Lähi-idän öljystä.
Israelissa ekspertit ovat koko ajan olleet kriittisiä Iranin suhteen. Täällä on lähes koko ajan varoiteltu, että ydintutkimusohjelmasta solmittu kansainvälinen sopimus vain antoi Iranille lisäaikaa valmistella asetta rauhassa.
Iran solmi ydinaseohjelmansa sulkemista koskevan sopimuksen vuonna 2015 YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden eli Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän, Ranskan ja Britannian sekä Saksan ja EU:n kanssa. Sopimuksella Iran sitoutui purkamaan ydinaseeseen tähtäävää tutkimusta ja ydinpolttoaineen tuotantoa ja vastineeksi sen ulkomaille jäädytettyjä varoja vapautettiin ja pakotteita purettiin.
Israelissa uskotaan, että Iran on rikastanut sopimuksen varjossa ilman suurta huomiota uraania kohti ydinasekelpoista vaihetta.
Ydinaseuhan ohella Israelissa pidetään hyvin arveluttavana sitä, että Iran kouluttaa jatkuvasti eri maissa hallitusten vastaisia militanttiryhmiä. Se toimittaa aseita sisseille niin Irakiin ja Afganistaniin, Libanoniin kuin myös Israelia vastaan taistelevalle Hamasille Gazaan. Samoin ovat saaneet shiamieliset ryhmät tukea Syyrian sisällissodan keskelle.
Israel pitää Irania suurimpana riskinä ulkoiselle turvallisuudelleen, suurempana kuin Gazan ja palestiinalaisalueitten uhka. Iran vastustaa jyrkästi Israelin olemassaoloa ja on usein väittänyt voivansa iskeä Israeliin kauko-ohjuksin. Maan hallituksen edustajat kiistävät lisäksi juutalaisten joukkomurhan, holokaustin toisen maailmansodan aikana sekä vaativat Israelin tuhoamista.
Israelia pidetään tällä hetkellä Lähi-idän ainoana maana, jolla on ydinase. Asiantuntijoiden mukaan Israelilla on noin parisataa ydinkärkeä. Israel ei itse ole koskaan virallisesti myöntänyt tai kiistänyt tietoja ydinaseohjelmastaan.
HEIKKI KANGAS, Israel
Dein viikkoraportti 13.6.2019
UUDET VAALIT SYYSKUUSSA
Israelissa oli parlamenttivaalit huhtikuun alussa. Hallitusneuvotteluissa kuitenkin epäonnistuttiin toukokuun määräaikaan mennessä. Niinpä parlamentti äänesti uuden vaalipäivän syyskuuksi.
Huhtikuussa käytiin erittäin tiukka vaalitaisto. Voittajaksi selviytyi Benjamin Netanjahun Likud -puolue, jonka odotettiin muodostavan oikeiston ja uskonnollisten pienpuolueitten kanssa enemmistöhallituksen.
Keskustan niin sanottu sinivalkoinen vaaliliitto kärsi kitkerän tappion, vaikka se saikin parlamenttiin saman paikkamäärän kansanedustajia kuin Likud. Molemmat suurpuolueet saivat 35 edustajaa 120 jäsenen parlamenttiin. Muut puolueet jäivät alle kymmeneen edustajaan, niiden joukossa myös vuosikymmeniä Israelin politiikkaa hallinnut työväenpuolue.
Koska vasemmiston kannatus hupeni entisestään, keskustan ja vasemmiston hallituskoalitiota oli mahdotonta muodostaa. Arabipuolueet on yleensä jätetty tai ne ovat jättäytyneet hallituksen ulkopuolelle. Niiden varaan koalitiota ei voi rakentaa.
Tulevina kuukausina virkaa tekevän pääministerin asema ei ole sementoitu, koska oikeuslaitoksessa on jo yli kaksi vuotta tutkittu hänen mahdollisia taloudellisia väärinkäytöksiään. Netanjahun oletetaan mm. ottaneen vastaan varakkailta ystäviltään luksuslahjoja sekä suosineen mediataloa, joka vastineeksi olisi käsitellyt häntä positiivisesti uutisoinnissaan. Korruptiotutkinnassa on kolme isoa syytekohtaa.
Päätös oikeudenkäynnistä annettiin vain reilu kuukausi ennen kevään vaaleja. Ilmeisesti turvallisuuskysymykset ajoivat silti jopa syyteharkinnan ohi israelilaisten äänestyskäyttäytymisessä.
Vaikka keskustan vaaliliitto sai todellisuudessa uutena puolueryhmänä ison voiton, se ei ollut riittävä hallituksen muodostamiseen. Puolueen keulahahmona on entinen puolustusvoimien komentaja Benny Ganz. Netanjahu vetosi vaalikampanjassaan mm. Ganzin kokemattomuuteen politiikassa. Ganz nousi julkisuuteen pitkästä aikaa samantapaisella vahvalla karismalla kuin politiikassa kolmella vuosikymmenellä vaikuttanut, myös entinen puolustusvoimien komentaja Jitzhak Rabin. Netanjahu kiri niukasti Ganzin ohi, vaikka mielipidemittaukset näyttivät välillä jo selvää voittoa keskustalle.
Netanjahu on ollut pääministerin tehtävissä pisimpään Israelin poliitikosta. Uudet vaalit ja sen rinnalla oikeusvyyhti saattavat keskeyttää hänen yrityksensä muodostaa jo viides hallitus. Netanjahu pyrki keväällä vaikuttamaan tuleviin hallituskumppaneihinsa, jotta häntä vastaan esitetyistä syytteistä luovuttaisiin.
Joka tapauksessa maan ylin syyttäjäviranomainen, oikeuskansleri pitää näyttöjä riittävänä kanteen nostamiseen pääministeriä vastaan. Netanjahun edeltäjä Ehud Olmert tuomittiin kymmenkunta vuotta sitten lahjusskandaalin seurauksena vankilaan.
Netanjahu pyrki keväällä hallitusliittoon ääriuskonnollisen Shas –puolueen kanssa. Väliaikaishallituksessa puolueen puheenjohtaja Arieh Deri on sisäministerinä. Hän havitteli puolueelleen lisäksi maahanmuutosta vastaavan ministerin tehtävää. Derikin on istunut aiemmin korruptiotuomion vuoksi vankilassa.
Netanjahun henkilökohtaisen suosion laskusta huolimatta, monet yhä näkivät vielä keväällä hänet turvallisuuspolitiikan vuoksi parhaimmaksi vaihtoehdoksi pääministerin tehtävään, mikä johti Likudin vaalimenestykseen.
Netanjahun virkakauden viime kuukausiin on heijastunut myös Syyrian sisällissota, johon Iran on sekaantunut Golanin kukkuloilla. Gazan konfliktin ohella Netanjahu kehui kampanjassaan omaa osuuttaan näitten kiistojen hallinnassa.
Muutamaan vaalikauteen Israelissa eivät keskustan ja vasemmiston puolueet ole onnistuneet tosissaan haastamaan oikeistolaista Likudia. Nyt ne pääsivät hyvin lähelle, mutta enemmistöhallituksen luonteva muodostaminen kävi mahdottomaksi, kun samanaikaisesti perinteinen vasemmisto kärsi tappion.
Keskustaa edustavissa puolueissa on joka tapauksessa mielenkiintoinen kombinaatio; ehdokkaitten kärkinelikössä on Ganzin lisäksi kaksi entistä kenraalia ja muutamia vuosia sitten hallitusvastuussakin ollut entinen toimittaja Jair Lapid. Oikeisto pyrkii muuttamaan asetelmia uusilla vaaliliitoilla.
Uusi, todennäköisesti myös tiukka vaali ei tuo isoa muutosta. Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin olisi helppo jatkaa Israelia tukevaa politiikkaansa, jos Netanjahu säilyttää asemansa. Trump tuntee henkilökohtaisesti hyvin Netanjahun. Trumpilta on odotettavissa kesän puoliväliin mennessä oma rauhanaloite Israelin ja palestiinalaisten kiistaan.
HEIKKI KANGAS, Israel
Israel viikkoraportti to 6.6.2019