ISLAM JA LÄHI-IDÄN KONFLIKTI
​
Lähi-idän konflikteista keskusteltaessa tulee useammin käsitys maakiistoista kuin ideologioista. Jälkimmäistä ei voi kuitenkaan vähätellä ja sivuuttaa, sillä erityisesti uskonnoilla on alueen ongelmissa ollut aina keskeinen rooli.
Minun on ollut vaikea ymmärtää, kun Euroopan unionin päättäjät mukaan lukien Suomen edustajat ovat peräänkuuluttaneet, että pysyvän rauhan neuvottelemiseen tarvitaan mukaan iranilaismielistä Hizbollahia, palestiinalaisten ääri-islamilaista Hamas -järjestöä ja aiemmin jopa Syyrian hallitusta. Niillä on periaatteessa rooli rauhanratkaisuissa, mutta ongelma on, että ne eivät halua neuvottelun vastapuolekseen Israelia. Toisaalta eri islamilaiset ryhmittymät riitelevät keskenään eivätkä välttämättä suostu nekään toistensa kanssa neuvotteluihin.
Mikäli Syyrian olot olisivat vakaat, sille kuuluisi itsenäisenä valtiona automaattisesti rooli neuvotteluissa. Nykyisessä tilanteessa Syyria on kuitenkin diktatuuri, jonka kukistamiseen tarvittaisiin YK:n vahvempaa roolia ja kansainvälistä yksimielisyyttä.
Mutta miksi neuvotella Hizbollahin ja Hamasin kanssa, jotka luokitellaan lännessä terroriryhmiksi? Ne eivät ylipäätään suostu keskusteluihin Israelin kanssa, saati tunnustamaan sitä itsenäisenä valtiona. Ryhmien tähtäin on Israelin voittaminen sodassa, juutalaisten karkottaminen nyky-Israelista tai alistaminen islamin valtaan.
Islamilaisessa perinteessä nykyistä Israelia pidetään islamin ikuisena omaisuutena, jonka luovuttaminen vääräuskoisille on kielletty!
Äärijärjestö Hamasin peruskirjan mukaan Palestiina on islamilainen alue, joka on uskottu muslimeille tuomiopäivään saakka. Siksi kenelläkään arabilla tai muitten kansojen muslimeilla ei ole oikeutta luopua vapaaehtoisesti mistään Palestiinan osasta.
Kansainväliset pyrkimykset ja vaatimukset lopettaa terrorismi ovat turhia, kun esimerkiksi Hamas ja Hizbollah saavat tukensa omilta hallituksiltaan tai ovat itse osa tätä hallintoa.
Äärijärjestöt lahjoittavat tuntuvia summia köyhäinapuun ja koulutukseen islamin nimissä. Siksi ne ovat kansan suosiossa. Ne saavat rahoitusta laajalti islamilaisista maista.
Lähi-idän ongelmissa on siis sivuutettu turhan usein niiden uskonnollinen luonne. Ääriliikkeitten nousua ei voi selittää - kuten usein tehdään - vain Israelin väkivaltaisuudella, joka synnyttää lisää väkivaltaa. Vuoden 1993 Oslosta alkaneen suotuisan rauhanprosessin aikana palestiinalaisilla olisi ollut erinomaiset mahdollisuudet aloittaa päiväkodeissa ja kouluissa Israelin tapaan rauhankasvatusohjelmat, joitten tavoitteena on purkaa viholliskuvat. Kuitenkaan näin ei tapahtunut; palestiinalaisten oppikirjoissa ja muussa opetuksessa lietsottiin liennytyksen vuosina yhä vihaa juutalaisia ja Israelia vastaan. Ja sama jatkuu. Perusteena pidetään Koraanin opetuksia. Tuota ääri-islamilaisen kasvatuksen satoa niitetään tänä päivänä.
Israelin puolella olen voinut seurata hyvin läheltä kouluopetusta. Olen tarkannut, agitoidaanko kirjoissa ja oppitunneilla arabivihaan. Eteeni ei tullut neljän israelilaiskouluissa opiskelleen nuoremme osalta yhdelläkään luokka-asteella tämän suuntaista opetusta.
Pidän sekulaareissa yleiskouluissa niin historian, maantiedon kuin uskonnon opetustakin erittäin tasapainoisena. Oikeastaan olen pikemminkin kummastellut sitä, että tämän vuosituhannen pahimpina itsemurhaiskujen jaksoina kouluissa ei lähdetty ruokkimaan palestiinalaisista synkkää, murhanhimoista kuvaa, vaan pyrittiin edelleen luomaan nuoriin uskoa siihen, että tulevaisuus on valoisa ja pitävälle rauhalle on mahdollisuudet palestiinalaisten kanssa.
Suhtautuminen maahan ja sen luovuttamiseen on monelle Raamattua kunnioittavalle juutalaiselle pyhä, luovuttamaton arvo. Jotkut näistä uskonnollisista ovat valmiita taistelemaan maansa puolesta, jotkut taas eivät piittaa siitä, mikä on Israelin maan laajuus. Heille tärkeintä on pitäytyä niissä korkeissa eettisissä ja moraalisissa ohjeissa, joita Raamatun Vanhan testamentin sana viitoittaa.
Juutalaiset ovat tottuneet siihen, että heillä on muissa kansoissa vain niukasti puolustajia. Israelin valtio syntyi Saksan holokaustin tuhkasta. Tämän kokemuksen perusteella suuri osa kansasta ei luota ulkopuoliseen apuun, vaan on rakentanut puolustuksekseen vahvan armeijan, jota he myös itse haluavat kriiseissä johtaa.
Lähi-idän yleisen historian lisäksi on tunnettava erityisesti alueen uskontohistoriaa, jotta pääsisi ongelmien syville juurille.
HEIKKI KANGAS, Israel
Dein viikkoraportti to 30.5.2019
​
TULIEN JUHLA JA SHAVUOT
​
​
Tänä vuonna vietetään kesäkuun alussa juutalaisen uskonnollisen kevään viimeistä suurta juhlaa, shavuotia. Kristillisessä kulttuurissa tämä viikkojuhla on helluntain eli Pyhän Hengen vuodatuksen ja seurakunnan perustamisen juhla. Suuri joukko uskonnollisia juutalaisia käy shavuotia edeltävänä aikana, noin kaksi viikkoa ennen shavuotia merkittävien opettajiensa, rabbien haudoilla. Pääsiäisen ja helluntain välistä aikaa nimitetään hepreassa omer –kuukaudeksi. Omer viittaa viljan mittayksikköön, jonka perusteella tuotiin aikoinaan temppeliin viljauhreja.
Omer -kuussa juutalaisuudessa vietetään muun muassa Lag Baomerin eli tulien juhlaa. Se merkitsee yleensä palokunnille kriittistä aikaa, kun myös ei-uskonnollinen väki polttaa satoja tuhansia nuotioita kuivilla niityillä ja pelloilla sekä kotipihoissaan. Tulipalon riski lisääntyy, jos on kova tuuli. Israelin palolaitokset saavat juhlan aikaan yleensä satoja ilmoituksia suurista tai pienistä tulipalosta eri puolilla maata.
Yli 200 000 uskonnollista juutalaista ruuhkauttaa perinteisesti pohjoisessa Israelissa Safedin pikkukaupungin alueen, kun he käyvät rukoilemassa rabbi Shimon Bar-Yohain eli Rashbin haudalla Meronin vuoren kupeessa. Rashbi oli tunnetun rabbi Akivan parhaita oppilaita.
Muita käyntikohteita tulien juhlan aikaan ovat mm. Tiberiaassa rabbi Meirin ja Shimon HaTsaddikin haudat sekä Jerusalemin kukkuloilla profeetta Samuelin oletettu hautapaikka. Pyhien ja kunnioitettujen ihmisten hautamuistomerkeillä rukoileminen ei ole ollut juutalaisten tapana vain Pyhässä maassa, vaan eri puolilla Lähi-itää. Juutalaisten profeettojen ja kansan johtajien hautamuistomerkkejä löytyy niin Irakista, Iranista kuin Jordaniasta. Näihin kohteisiin juutalaisten on tosin vaikea, jollei mahdotonkin mennä tänä päivänä.
Lag baOmerin ajankohta on pääsiäisen ja viikkojuhlan välissä. Sen laskenta juutalaiseen kalenteriin aloitettiin jo silloin, kun toinen temppeli oli vielä Jerusalemissa.
Juutalaiset luulivat, että 100-luvulla valtaan noussut keisari Hadrianus antaisi heille luvan rakentaa kolmannen temppelin. Alussa myötämielinen keisari kääntyi juutalaisia vastaan ja rakennutti lopulta Jerusalemiin pakanajumala Jupiterille pyhitetyn temppelin.
Juutalaiset aloittivat 130-luvulla kansannousun roomalaisia vastaan. Shimon bar Kochban johdolla kapina oli alkuun menestyksellinen. Tämän vuoksi bar Kochban hengellinen mentori, rabbi Akiva jopa hairahtui julistamaan, että hänen oppilaansa on kaivattu Messias.
Kun roomalaisarmeija kukisti lopulta kapinan, kostoiskuissa surmattiin satoja tuhansia juutalaisia. Hadrianus antoi samalla kuoliniskun juutalaisten haaveille kolmannesta temppelistä. Hän nimesi Jerusalemin Aelia Capitolinaksi ja koko Juudean ja Samarian alueen Israelin perivihollisten, filistealaisten mukaan Palestiinaksi.
Hadrianuksen kauteen hautaantui liki 1900 vuodeksi Israelin haaveet itsenäisyydestä. Seuraavan kerran juutalaiset saivat itsemääräämisoikeuden vasta vuonna 1948.
Lag baOmerin vieton taustalla on oletettavasti myös ruttotragedia, joka surmasi ennen kapinan aikaa tuhansia Akivan oppilaita.
Nykyisen Lag baOmerin ideologiset puitteet muotoutuivat vasta uudella ajalla, kun sionistinen liike korosti bar Kochban sitkeää ja rohkeaa sissisotaa roomalaisia vastaan kansallisen vapautumisen symbolina.
Tulien juhla ei ole leimallisesti uskonnollinen. Se on myös arki-illan juhla, jolloin käydään normaalisti töissä. Uskonnollisen luonteen juhla on saanut, kun ortodoksijuutalaiset ovat ottaneet tavaksi käydä rukoilemassa kuuluisien rabbien haudoilla.
Kokkojen polttamisen traditio saattaa viitata myös siihen, miten bar Kochban juutalaiset sissit sytyttivät taistelujen vaiheissa merkkitulia vuorten päälle.
Lag baOmeria seuraavaa shavuotia juutalaiset pitävät iloisimpana uskonnollisena juhlanaan. Silloin ei muistuteta vaikeista ja murheellisista asioista kuten autiomaavaelluksen kapinoinnista ja sitä seuranneesta 40 vuoden ylimääräisestä matkasta. Pääsiäisenä Jumala vapautti israelilaiset orjuudesta, shavuotina Jumala teki heidän kanssaan liiton ja antoi Tooran eli lain, jonka kymmenen käskyä on tänäkin päivänä läntisen oikeuskäytännön perustana.
HEIKKI KANGAS, Israel
Dein viikkoraportti 23.5.2019
​
71 ITSENÄISYYDEN VUOTTA
​
Israelin valtio vietti juutalaisen kalenterin mukaan 71-vuotispäiväänsä viime viikon lopulla. Britannian mandaattihallinto päättyi nykyisessä Israelissa vuoden 1948 toukokuussa. Brittihallinnon päätyessä silloisessa Palestiinassa levottomuudet kiihtyivät juutalaisten ja arabijoukkojen yhteenotoiksi.
Juutalaisten kansanneuvosto julisti Israelin valtion perustetuksi ja uuden valtion ensimmäisen hallituksen pääministeri David Ben-Gurion luki itsenäisyysjulistuksen radiossa 14. toukokuuta. Koska Israelissa on oikeastaan kaksi virallista kalenteria, juhlapäivä liikkuu kevätkuukausina. Viime vuonna pyöreitten vuosien itsenäisyyttä juhlittiin jo huhtikuun lopussa, nyt juhlapäivä oli 9. toukokuuta.
Päivä sen jälkeen, kun brittijoukot olivat lähteneet, viiden arabinaapurin joukot tunkeutuivat Israeliin. Egypti, Jordania, Irak, Syyria ja Libanon julistivat Israelille sodan. Sota jatkui seuraavan vuoden puolelle, vaikka YK saikin aikaan tilapäisiä aselepoja.
Kun sota päättyi, rintamalinjat olivat toisenlaiset kuin YK:n alkuperäisessä jakosuunnitelmassa. Israel sai haltuunsa muun muassa Eilatin tai Akabanlahden pohjukan, josta pääsee Punaiselle merelle. Sinne rakennettiin Eilatin satamakaupunki. Egypti sai aselevossa Gazan kaistan. Jordanjoen länsiranta liitettiin Jordaniaan ja rajalle jäänyt Jerusalem jaettiin Israelin ja Jordanian kesken.
YK valvoi solmittua aselepoa ja muun muassa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, tunnustivat Israelin valtion. Arabimaat eivät uutta valtiota tunnustaneet.
Sota aiheutti pakolaisongelman, useita satoja tuhansia noin miljoonasta Israelin alueella asuneesta arabista pakeni tai karkotettiin kotiseudultaan. Israelia ympäröiviin arabimaihin syntyi suuria pakolaisleirejä. Samaan aikaan satoja tuhansia juutalaisia ajettiin henkensä kaupalla ulos arabimaista.
Vuoden 1967 kuuden päivä sota kasvatti pakolaisongelmaa. Jo itsenäisyyssodan peruja oleva suuri palestiinalaisten pakolaisten joukko lisääntyi noin puolella miljoonalla. YK yritti puuttua tilanteeseen vaatimalla Israelia luopumaan valtaamistaan alueista, jotka ovat yhä Lähi-idän konfliktin keskeisiä ongelmia.
Aluksi Israel harkitsi luopumista vallatuista alueista, mutta turvallisuussyistä myös Syyrialta vallatut Golanin kukkulat ja Jordanjoen Länsiranta liitettiin osaksi Israelia ja arabikylien rinnalle rakennettiin juutalaisasutuksia.
Konfliktin pitkittyessä siinä on ollut monenlaisia käänteitä. Esimerkiksi Israelin parlamentin, Knessetin opetusvaliokunta on käsitellyt usein palestiinalaisten koulukirjaversioita vuoden 1948 itsenäisyyssodan tapahtumista. Palestiinalaisten lisäksi Israelin arabikansalaiset nimittävät sotaa ”Nakbaksi” eli katastrofiksi tai tappioksi. Jälleen oli arabien protesteja niin palestiinalaisalueilla kuin Israelin arabiasutuksissa. Nyt Nakbaa sävytti myös äskettäinen konflikti, kun ääriliike Hamas ampui noin 650 rakettia Gazasta Israelin siviiliasutuksiin. Tilanne on yhä jännitteinen.
Palestiinalaisten pakolaisuus alkoi Israelin itsenäistymissodan yhteydessä vuosina 1948 ja 49. Sisällissota juutalaisväestön ja Palestiinan arabien välillä alkoi jo edellisvuonna YK:n tehtyä ehdotuksen silloisen Palestiinan alueen jakamisesta. Israel oli sodan voittaja, ja osa palestiinalaisarabeista pakeni tai karkotettiin nykyisen Israelin alueelta. Heistä tuli siirtolaisongelma, jota ei ole vieläkään kyetty ratkaisemaan.
Erityisesti Israelin oikeistolaiset kansanedustajat ovat kritisoineet palestiinalaisten tulkintaa itsenäisyyssodan vaiheista, sillä jotkut arabit jopa vertaavat sota-ajan tapahtumia juutalaisten kokemaan toisen maailmansodan holokaustiin. Tällä perusteella he haluavat myös kiistää Israelin valtion laillisen olemassaolon.
Israelin uskontopuolueitten edustajat sanovat, ettei Israelin olemassaolo ole riippuvainen holokaustin tapahtumista, vaan juutalaisten oikeus omaan maahansa perustuu paljon vanhempaan historiaan; 2000 vuoden takaiseen perintöön, joka riistettiin juutalaisilta Rooman vallan aikaan.
Joka tapauksessa Israelin yhteiskunnan sisällä on tapahtumista ainakin kaksi eri tulkintaa, juutalaisten ja arabien. Tämän faktan kanssa eletään. Nyt kun kesän alussa odotetaan Yhdysvaltojen rauhanaloitetta, tilanne on jännitteinen. Presidentti Donald Trumpin lausumat ovat olleet myönteisiä Israelille. Hän saattaa silti tuoda julki sellaisen rauhanaloitteen, johon kummankaan osapuolen ei ole helppoa sanoa kyllä.
HEIKKI KANGAS, Israel
Dein viikkoraportti to 16.5.2019
​
GAZA JA EUROVIISUT
​
Gazan konflikti nousi viikon vaihteessa isoksi uutiseksi, kun islamilaiset ääriryhmät ampuivat Israeliin raketteja, joihin armeija vastasi ilmavoimien ja panssaritykkien tulituksella. 650 raketin iskuissa kuoli neljä israelilaista ja Israelin vastaiskuissa kymmenkunta palestiinalaista. Aineelliset vahingot olivat tietysti huomattavat.
Länsimaissa, myös Suomessa Gazan sotaan yhdistetiin euroviisujen laulukilpailut, joita valmistellaan ensi viikoksi Israelin toiseksi suurimmassa kaupungissa Tel Avivissa. Israelissa arkaillaan, että miljoonia katsojia houkuttelevasta suorasta televisiolähetyksestä tulee näyttämö, jossa pyritään osoittamaan mieltä palestiinalaisarabien puolesta Israelia vastaan. Kilpailujen turvallisuusjärjestelyt ovat mittavat.
Toinen huoli täällä on, että Israelia vastustavat aktivistit yrittävät häiritä showta viisuyleisön joukosta, tai että joku esiintyvistä artisteista protestoi estraadilla.
Jo useita kuukausia sitten euroviisuista tuli kansainvälisen boikottiliikkeen kohde. Palestiinalaisjohtoisen (Boycott, Divestment, Sanctions) ns. BDS-kampanjan mukaan Israel käyttää laulukisoja miehityspolitiikkansa peittämiseen. BDS -ryhmään kuuluu Suomestakin monia järjestöjä. Ryhmä on kehottanut esiintyjiä ja televisioyhtiöitä vetäytymään kilpailusta. Toistaiseksi ei kuitenkaan yksikään viisuihin osallistuvista 42 maasta ole jättäytynyt pois kisoista.
Kun Israel lähti Gazasta kesällä 2005, alueelta purettiin niin juutalaiset siirtokunnat kuin sotilaskasarmit. Toiveet rauhasta nousivat, Gazan satojentuhansien köyhien elämää helpottavia rajanylityspaikkoja rakennettiin lisää ja alueelta pääsi jälleen palestiinalaisia töihin Israelin puolelle. Joitakin vuosia aiemmin tätä liikkumista rajoitettiin itsemurhaiskujen vuoksi. Näitä iskuja masinoi suurimpana ryhmänä ääri-islamistinen Hamas.
Israelin ajatus Gazan rauhoittumisesta kääntyi päälaelleen. Alle kahdessa vuodessa Hamas otti vallan Gazassa, surmasi vastustajiaan ja ajoi palestiinalaisten siihen asti suurimman poliittisen ryhmän Fatahin ulos alueelta. Tätä edelsi yllättävä vaalivoitto koko palestiinalaisalueen yhteisissä vaaleissa, myös suuremmalla Länsirannalla.
Käytännössä Hamas rakensi oman pienoisvaltion ja terrorihallinnon, joka alkoi tulittaa Israelin siviilikohteita entistä rajummin.
Rakettitulitus äityi ensimmäiseksi sodaksi vuoden 2009 alussa. Mekin totuttelimme kodissamme jo tuolloin toistuviin rakettihälytyksiin, jolloin pommisuojaan piti kiirehtiä 45 sekunnissa. Tämä valitettava kokemus toistui tällä viikolla.
Lähellä Gazan rajaa ei ole enää ollut kyse vain raketeista. Todelliseksi pelon aiheeksi on osoittautunut se, että Hamasin terroristit tulevat tunneleita pitkin Israelin puolelle yrityksenä kaapata panttivankeja.
Palestiinalaiset ovat lisäksi lähettäneet Gazasta jo reilun vuoden ajan Israeliin tuhansittain omintakeisia leija- ja ilmapallopommeja, jotka ovat sytyttävät tulipaloja metsiin ja viljelyksille.
Toinen iso konflikti oli kesällä 2014. Israel pidättäytyi vastatoimista ja lupasi, ettei se tulita, jos vastapuoli pidättyy myös ampumisilta. Kansainvälinen yhteisö oli alkukesästä hiljaa näistä Hamasin tulituksista, jotka vaaransivat noin 3,5 miljoonan israelilaisen arkea. Armeijan Rautakupu-ohjuspuolustus torjui tuolloin kuten nytkin suurimman osan raketeista, mikä pelasti paljon ihmishenkiä.
Monet sodan asiantuntijat ovat pitäneet Hamasin toimintaa kaksinkertaisena sotarikoksena, koska se on tähdännyt suoraan Israelin siviilikohteisiin ja käyttänyt sitten puolestaan Gazan siviilejä ihmiskilpinä.
Kansainvälinen yhteisö on rahoittanut Gazan aiempien sotien korjaamista sadoilla miljoonilla euroilla. Valtaisat määrät näillä lahjoitusvaroilla hankituista sementeistä onkin valettu hyökkäystunneleihin. Israelilaisarvioitten mukaan jokainen yli kilometrin mittainen vahvistettu tunneli sähköineen on maksanut noin 300 000 euroa. Ja näitä tunneleita on löydetty ja tuhottu kymmeniä.
Hamasin rahankäyttöä aseisiin ja tunneleihin ei ole leimattu suhteettomaksi eikä järjestöä vastaan ole asetettu sanktioita. Tosin Hamas luokitellaan monien länsimaitten listoilla terroriryhmäksi, siksi sitä eivät koske esimerkiksi Geneven sopimus, joka määrittelee sodankäynnin sääntöjä.
Arabimaailmassa monet tahot ovat yllättäen tiedostaneet Hamasin tuhoisan taktiikan, joka vie uskottavuutta islamilta. Hamas ei piittaa ihmisoikeuksista tai hyväksy vaikkapa naisten tasa-arvoa. Tällaisen ryhmän kanssa kuitenkin monet läntisetkin päättäjät odottaisivat Israelin neuvottelevan. Se on todella hankala yhtälö.
​
HEIKKI KANGAS, Israel
Dein viikkoraportti to 9.5.2019
​
RAMADAN JA JERUSALEM
​
Uskonnolliset juhla-ajat Lähi-idässä ovat mielenkiintoisia. Tällä juhlivat niin juutalaiset, muslimit kuin kristitytkin. Usein juhlat ovat valitettavasti myös kriittisiä väkivallan puhkeamiselle. Erityisesti muslimien pyhä paastokuukausi, ramadan on nostanut vuosi vuodelta ongelmia pintaan.
Ramadan alkaa ensi viikolla. Sen tarkoituksena on kääntää ihmisen ajatuksia Jumalan pyhyyteen ja hyvyyteen. Kuitenkin jos paasto on perinteitten pakottamaa, ihmistekoista ponnistusta, hengellisen puhdistautumisen asemasta ihmismieli täyttyykin katkeruudella ja vihalla, joka sitten ääri-ilmiönään lietsoo pyhää sotaa toisuskoisia vastaan. Jos ei ole selkeästi Jumalalta saatua rauhan näkyä, ihmisen niin sanottu oikeudenmukaisuuden vaatimus vain huutaa kostoa koston perään.
Ramadanin paaston aikana oikeaoppinen, aikuinen muslimi on koko kuukauden syömättä ja juomatta auringonnoususta laskuun. Illat ja yöt ovat syömistä ja juhlimista varten.
Israelissa on viime vuosikymmeninä pelätty ja saatu kokea, että ramadanin aikana, kun tunteet ovat pinnalla, ne provosoituvat entistä herkemmin julmiksi teoiksi juutalaista vihollista vastaan.
Pyhä sota, jihad saa ääri-islamilaisuudessa konkreettisen kohteen juutalaisista.
Useina vuosina Israelin viranomaiset ovat varautuneet pommi- ja aseiskuihin, ja sulkeneet ramadanin ajaksi palestiinalaisalueet hyvin tiukkaan valvontaan.
Jerusalemin Vanhassa kaupungissa ramadan tuo aina lisäjännitteen. Siihen yhdistyvät helposti mm. huhut siitä, että juutalaiset uhkaavat al-Aksa moskeijaa tai Kalliomoskeijaa, jotka hallitsevat Temppelivuoren näkymää.
Alueen eteläpuolinen muurinosa kääntyy lännessä kohti pohjoista Itkumuuriksi, jonka äärellä juutalaiset käyvät päivästä päivään rukoilemassa. Muurin keskeiset osat rakennutti Jeesuksen aikalainen, kuningas Herodes.
Vaikka Jerusalem on kokonaan Israelin hallinnon alla, käytännössä Temppelivuorta isännöi muslimien neuvosto. Se ei suvaitse Israelin viranomaisten puuttumista esimerkiksi alueella tehtäviin muutosrakentamisiin. Eikä Israelin hallitus ole kovin usein halunnut lisätä jännitettä menemällä alueelle voimakeinoin.
Israelilaiset arkeologit ovat olleet aika ajoin kiukkuisia, kun he eivät ole esimerkiksi päässeet tutkimaan maakerrostumia, joita temppelialueelta on ajettu autokuormittain kaatopaikalle. Tutkijat uskovat, että näin on tehty korvaamatonta vahinkoa. Jätemaan mukana on mennyt muinaisjäänteitä, jotka olisivat voineet valaista muun muassa raamatullisten temppelien historiaa.
Moskeijan alueelle kokoontuu erityisesti juhlien aikaan tuhansia rukoilijoita. Takavuosina rukoilijoitten määrä on yhtenä päivänä voinut kohota jopa yli sadantuhannen.
Näistä syistä neliökilometrin alueella Jerusalemin ytimessä on vahvoja uskonnollisia ja poliittisia jännitteitä erityisesti juhlien aikoina.
Temppelivuoren läheisyydessä kiistat saavat helposti kansainvälisiä ulottuvuuksia. Usein on kuitenkin vain kyse erilaisista rakennushankkeista ja arkeologisista tutkimuksista, joilla ei ole alkujaan poliittisia tarkoitusperiä.
Temppelialueen poikkeuksellisten uskonnollisten arvojen vuoksi toimenpiteet esimerkiksi Itkumuurin aukiolla tai Mughrabi -portin ja sen takana olevien moskeijoitten tuntumassa herättävät ärhäkköjä tunteita.
Israelin museovirasto on tutkinut kymmeniä vuosia temppelivuoren länsipuolista ja eteläistä aluetta. 700-luvun islamilaiskauden muinaisrakennelmien alta on paljastunut lisää toisen temppelin ajan katutasoa, joka on pidennystä Itkumuurin jatkeena olevalle tunnelille. Näkyvissä on isoja kivijärkäleitä, jotka romahtivat roomalaisten tuhotessa vuonna 70 kuningas Herodeksen ehostaman toisen temppelin, joka oli paikalla Jeesuksen aikaan.
Islaminuskoiset usein protestoivat suurena joukkona israelilaisten arkeologisia töitä, joitten he tulkitsevat loukkaavan ja vaarantavan Al-Aksa -moskeijaa. Kiistaan ovat välillä osallistuneet monet naapurimaitten arabijohtajat, sillä Jerusalem on tärkeä peruste muslimien yhtenäisyydelle.
Arkeologit tekevät edelleen tutkimusta juutalaisten rukouspaikan, Itkumuurin läheisyydessä kolmessa eri pisteessä. Tutkijat ovat saaneet viime vuosina paljon uutta aineistoa, joka valaisee Jerusalemin pitkää ja rikasta, mutta myös sotaisaa historiaa. Kaupunkihan on hävitetty pahoin kolmisenkymmentä kertaa. Siksi tutkijoilla on iso työ järjestää muinaisia kiviä kohdilleen ilman poliittisia kuohahtelujakin.
​
HEIKKI KANGAS, Israel
Dein viikkoraportti to 2.5.2019